Dear lovely mess

Oletko sinä se vanhempi, joka haluaisi tehdä monet asiat oman lapsen puolesta. Ja siis lähinnä jotta vältyttäisiin katastrofilta, sotkulta, kaaokselta tai vähintäänkin jauhoista lattialla tai väärin napitetulta neuletakilta kun jo muutenkin on kiire taas jonnekin.

Käsi rohkeasti pystyyn.  Minä ainakin myönnän. Mä olen se vanhempi, jonka suusta kuuluu liian usein ”anna kun äiti”, ”mitäpä jos äiti tekisi nyt tämän nopeasti” tai ”jospa äiti vähän auttaa”. Ja lopputulos on se, että lapsi saa ehkä korkeintaan nuolla taikinakauhan. Haluaisin kyllä senkin tehdä itse.

Ja kummasti tämä liittyy siis aina siihen, kun uskon saavani tehtyä asian a) nätimmin (kyllä auts), b) vähemmällä sotkulla ja c) huomattavasti nopeammin. Harvoin siivoan lapsien puolesta heidän huoneitaan tai sotkuja (okei aina mutta komennan lapset eka siivoamaan ja sitten siivoan perässä). Mutta on siis selkeästi asioita, jotka haluan nimenomaan tehdä itse. Yksi näistä meillä on leipominen.

Lapset rakastavat leipomista. En tiedä yhtään lasta, joka ei haluasi kaataa jauhoja ja sokeria kulhoon, hämmentää kapustalla taikinakulhoa niin että taikinaa on enemmän kaikkialla muualla kuin kulhossa ja lappoa taikinaa lusikalla vuorotellen suuhun ja paistovuokiin.

Meillä on ollut tässä koronan mullistamassa arjessa nyt viikkokalenterissa aina yksi leivontapäivä. Leivontapäivä lukee selkeästi lauantain kohdalla ja lasten kanssa yhdessä mietitään aina viikolla, mitä sitä sitten leivotaan. Nyt jo reilu viikko sitten lauantaina leivottiin lasten kanssa muffinsseja. Toive oli selkeä ja kuorrutteen väritoive oli myös heti yhteneväinen, VIHREÄ. Muffinsseja tai kuppikakkuja olen leiponut PALJON, niitä on syöty varmaan jokaisilla lasten synttäreillä ja etenkin tyttö meillä toivoo niitä aina kakun kaveriksi juhliin. Ei juhlia ilman kakkua eikä ilman minimuffinsseja tai mini cupcakeja, ainakaan jos tytöltä kysytään.

 Tällä kertaa ajattelin ylittää itseni ja antaa leipomisvastuun kahdelle innokkaalle leipurille. Itse tartuin kameraan, jotta malttaisin pitää näppini erossa itse leipomisesta. Kaaokselta ei vältytty, jauhoja oli joka paikassa, taikinan koostumus ei ollut täydellinen, pienempi aivasti taikinakulhoon (tekisi mieli heittää tähän huono korona vitsi), onneksi ei tarvinnut miettiä näiden leivoksien tarjoilua kenellekään muulle. Kuorrutetta syötiin suoraa pursottimesta ja sitä löytyi myös lattialta. Mutta hauskaa oli. Ensimmäiset kymmenen minuuttia jouduin keskittymään hengittämään rauhallisesti, etten olisi heittänyt molempia lapsia jo pesulle, käärinyt itse hihoja ja alkanut hommiin, mutta sitten helpotti.

Jos sussakin on vähän perfektionistin ja esteetikon vikaa tai vaikeuksia välillä vähän höllätä, niin tässä kokeilemisen arvoinen harjoitus teillekin kotiin. Pääset katsomaan meidän leipomispäivän koosteen instagramin puolelta kohokohdista, se löytyy sieltä nimellä #dearlovelymess.

Heitän sulle myös haasteen. Jaa teidän leivontahetkestä kuva tai pari instagramissa ja tägää sinne #dearlovelymess.

Reseptinä meillä oli muuten jälleen kerran Annin Uunissa blogin Suklaa Cupcakes minikokoisina ohje. Vaikka kaikki ei mennyt leipureilla ihan ohjeen mukaisesti, saatiin oikein maukkaita leivoksia aikaiseksi. Ohje on myös helppo pienten leipureiden kokkailla, eikä vaadi kuin muutamassa kohdassa aikuisen esivalmistelemaan. Tämä ohje on ollut meidän luottoresepti mini kuppikakkuihin jo pidemmän aikaa ja helppo varioida kuorrutteilla tai erilaisilla suklailla.

Ja kyllä, näistä tulee superhyviä.

- jaana -