Auringonlaskua metsästämässä
Minä todella rakastan auringonlaskuja. Usein sateet ja myrskyt lakkaavat auringon laskiessa, vaikka koko päivän olisi satanut kaatamalla. Tuuli tyyntyy ja luonto hiljenee. Auringon laskiessa mitä uskomattomimmat väriyhdistelmät maalaavat taivaanrannat ja koskaan et tiedä minkälaisia pilvikuvioita taivaalta löytyy ja minkä väriseksi auringonlasku ne värjää.
Valokuvaajat rakastavat auringonlaskuja etenkin siitä syytä, että valo on silloin äärimmäisen pehmeä ja kultainen. Kultaiseksi tunniksi (golden hour) kutsutaankin noin tuntia ennen auringonlaskua ajoittuvaa aikaa. Kultaista tuntia varten on kehitetty kymmenittäin puhelin applikaatioita, nettisivuja ja vaikka mitä keinoja helpottamaan sen täydellisen hetken löytymistä.
Pyrin aina sopimaan auringonlasku kuvauksen aloituksen noin tuntia ennen ilmoitettua auringonlasku aikaa. Monesti haluan jättää aikaa kuvaukselle myös auringonlaskun jälkeen, jos perhe ja lapset vain jaksavat. Auringonlaskun jälkeen alkaa nimittäin sininen tunti (blue hour), joka on myös pehmeällä valollaan alkanut inspiroimaan minua.
Rakastan siis todella auringonlaskua ja se onkin iso osa miljöökuvauksieni tyylin kulmakiviä. Tämä onkin suurin syy miksi aina ensisijaisesti sitä kevään/kesän/syksyn miljöökuvaus asiakkailleni suosittelen. Kuitenkin jo Oulun korkeudella keskikesällä aurinko ei meinaa millään laskea. Tämä tarkoittaa sitä, että tuo taivaallinen golden hour sijoittuu jopa aamu kahden/kolmen aikoihin, ja nousee lähes heti taas aamuruskona. Lapsiperheille keskikesä ja auringonlasku onkin aivan mahdoton yhtälö. Tämän takia suosittelenkin lapsiperhe -asiakkailleni elo- ja syyskuuta auringonlaskukuvauksiin, jolloin aurinko laskee inhimillisempään aikaan. Elokuun alussa aurinko laskee täälläpäin noin 22.30 mikä yleensä sopii jo hyvin perheille, joissa on koululaisia. Syyskuun alussa aurinko laskee jo 20.30 ja tämä onnistuu monesti jo pienempien lasten perheiltäkin, kun säädetään hieman nukkumaanmenoa myöhemmäksi, siirretään päiväunet myöhemmäksi tai nukutaan vaikka parit päiväunet yksien sijaan.
Kaikille lapsille eivät kuitenkaan rytmien muutokset onnistu. Tällöin etsin asiakkailleni suojaisemman kuvauspaikan. Tämä saattaa tarkoittaa myös muutoksia kuvauspaikan suhteen. Hiekkarannalta ja meren ääreltä on esimerkiksi vaikea löytää suojaisaa paikkaa keskellä päivää. Monesti niityillä aurinko laskee jopa tuntia tai paria aikaisemmin puiden/metsän reunan taakse, kuin veden äärellä. Tämä mahdolistaa kuvauksen “auringonlaskiessa” siis hieman todellista aikaisemmin. Viime aikoina olen innostunut myös oikein synkistä metsistä, jossa puut suodattavat jopa kovan porottavan auringon niin pehmeäksi, että kuvaus onnistuu jo päivällä/iltapäivällä. Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna pidänkin Motherhood -kuvauspäivän todellakin ihanssa tunnelmallisessa synkässä metsässä Pilpasuolla. Odotan innoissani kuvauspäiväämme. Jos kiinnostuit, käy lukaisemassa kuvauksesta lisää instagramistani kohokohdista tai facebookista tapahtuman sivuilta. Kuvauspäivään on vapautunut yksi peruutuspaikka.
Haluan vielä sanoa, että minun tapani toteuttaa kuvauksia ei ole ainoa. Tiedän kuvaajia, jotka todellakin kuvaavat keskellä päivää ja auringonpaisteessa. Mielestäni pehmeä valo imartelee asiakkaitani kuvissa paremmin kuin kova keskipäivän valo. Saan myös auringon laskiessa ja suojaisemmassa paikassa parhaiten kaikki ne täyteläiset maanläheisetsävyt kuviini, joita todella rakastan.
